Elya on virtuaalihevonen. Se ei ole oikeasti olemassa.
I'bweyarh "Elya"
s. 27.4.2023, 3v*
MM, mangalarga marchador
155cm, tamma
rtkmkrjv, rautiaankimonkirjava
om.VRL-14943
maahantuoja Blacklake Stables, VRL-14859
|
Kukaan ei tiedä, mitä Kansasin päässä oikein liikkui, kun poika päätti lyödä kaupat lukkoon vastikään 3-vuotiaaksi kääntyneestä mangalarga marchador -tammasta.
Elya on Kansasin isoisän sanoja siteeraten tyypillinen, päästään sekaisin oleva rescuehevonen.
And fair enough, tammalla on omia kummallisuuksiaan. Oikeastaan aika paljonkin.
Se ei voi sietää, että sen päähän kosketaan. Vielä vähemmän se sietää sitä, että sen takajalkoihin kosketaan. Kaikkein vähiten sen vatsanaluseen saa koskea.
Kaikki näistä edellämainituista kummallisuuksista yhdistettynä hoitoa vaativiin haavoihin ja hautumiin tamman niskassa, vuohisissa ja kainaloissa osoittautuivat astetta isommaksi palaksi, kuin mitä Kansas oli varautunut pureskelemaan.
Ensinnäkin hevosen kuljetus Texasista Idahoon Twin Falls Farmille oli projekti, johon nuorukainen ei enää ikinä lähtisi vahingossakaan mukaan. Ajomatkaa oli vuorokausi ja se piti jakaa yhteensä kolmeen ajopätkään, jotta Elya ei joutunut matkustamaan yhtäsoittoa niin pitkää aikaa. Jokaisella välipysähdyksellä Kansas rukoili ylempiä voimia, että hän saisi tamman takaisin rekkaan.
Kyllä, rekkaan - Elya kuljetettiin Froylan Bondin nautojen kuljetukseen tarkoitetulla rekalla, jonka ympärille pystytettiin väliaikaisaidat jokaisella pysähdyksellä, jottei hevosta tarvinnut varsinaisesti lastata. Hätä keinot keksi, vaikkeivat ne keinot olleetkaan järin hevosystävällisiä. Koskaan ei kukaan Elyaa varsinkaan Kansasin nähden lyönyt, ei. Se kyllä paimennettiin kerta toisensa jälkeen kuljetuskaluston kyytiin, jonka seurauksena ensimmäiset viikot aina, kun joku Elyaa lähestyi, se lähti välittömästi kauemmas.
Ajan kanssa nuoresta tammasta kuoriutui kuitenkin kiltti, utelias ja oppivainen pieni hevonen - vaikkakin se edelleen suhtautuu vieraisiin ihmisiin erittäin varautuneesti, eikä voida taata, että se antaa kaikkien laittaa edes riimua päähänsä.
Elya on Kansasin isoisän sanoja siteeraten tyypillinen, päästään sekaisin oleva rescuehevonen.
And fair enough, tammalla on omia kummallisuuksiaan. Oikeastaan aika paljonkin.
Se ei voi sietää, että sen päähän kosketaan. Vielä vähemmän se sietää sitä, että sen takajalkoihin kosketaan. Kaikkein vähiten sen vatsanaluseen saa koskea.
Kaikki näistä edellämainituista kummallisuuksista yhdistettynä hoitoa vaativiin haavoihin ja hautumiin tamman niskassa, vuohisissa ja kainaloissa osoittautuivat astetta isommaksi palaksi, kuin mitä Kansas oli varautunut pureskelemaan.
Ensinnäkin hevosen kuljetus Texasista Idahoon Twin Falls Farmille oli projekti, johon nuorukainen ei enää ikinä lähtisi vahingossakaan mukaan. Ajomatkaa oli vuorokausi ja se piti jakaa yhteensä kolmeen ajopätkään, jotta Elya ei joutunut matkustamaan yhtäsoittoa niin pitkää aikaa. Jokaisella välipysähdyksellä Kansas rukoili ylempiä voimia, että hän saisi tamman takaisin rekkaan.
Kyllä, rekkaan - Elya kuljetettiin Froylan Bondin nautojen kuljetukseen tarkoitetulla rekalla, jonka ympärille pystytettiin väliaikaisaidat jokaisella pysähdyksellä, jottei hevosta tarvinnut varsinaisesti lastata. Hätä keinot keksi, vaikkeivat ne keinot olleetkaan järin hevosystävällisiä. Koskaan ei kukaan Elyaa varsinkaan Kansasin nähden lyönyt, ei. Se kyllä paimennettiin kerta toisensa jälkeen kuljetuskaluston kyytiin, jonka seurauksena ensimmäiset viikot aina, kun joku Elyaa lähestyi, se lähti välittömästi kauemmas.
Ajan kanssa nuoresta tammasta kuoriutui kuitenkin kiltti, utelias ja oppivainen pieni hevonen - vaikkakin se edelleen suhtautuu vieraisiin ihmisiin erittäin varautuneesti, eikä voida taata, että se antaa kaikkien laittaa edes riimua päähänsä.
|
|